Olen aina haaveillut vanhasta kartanosta. Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaisi, joten vanha rintamamiestalo saa tehdä nyt kartanon virkaa. Vaikka eletään toukokuuta, aloitin puutarhassa touhuamisen. Kauniit säät ovat toki auttanut töitten aloittamisen puutarhassa. Puuhaa riittää koko kesälle, eli tuota puutarhaterapiaa. Aurinko armas on todella erilainen paahtaja, kuin muina kesinä, vai onko ikää tullut lisää, niin paljon ettei iho siedä enää aurinkoa kuten aikaisemmin  Auringosta pidän, kuka ei pitäisi. Nostalgiaa puutarhassa löytyy. Kun ei omista kartanoa, niin pitää tyyli löytyä stailauksesta ja  perennosia joita ennenvanhaa istutettiin pihapiireihin.

Talvi on muuttunut lauhemmaksi, ainakin täällä Länsi-Suomessa. Talvesta on tullut lauhempaa ja vähälumisempaa, mikä taas on aiheuttanut monen perennan paleltumisen, joutuessaan taistelemaan olemasaaolostaan ilman lumen suojaa. Tuokin on asia, joka kuuluu puutarhan elämään. Kesä on ihanaa aikaa. Nautitaan, lämmöstä ja luonnon äänistä ja elämästä. 

 

Vanhat ruostuneet kastelukannut,eivät tee enää alkuperäistä tehtäväänsä. Tänä kesänä kannut, ovat saaneet tehtäväkseen kasvattaa orvokkeja.

 

Nämä Pionit eivät ole oikeita, vaan saavat tehdä virkaa kunnes oikeat nousevat ylös kukkimaan.
Niitä löytyykin eriväreissä. Pionit ovat niitä, joita jään aina kaipaamaan, niiden tiputtaessa viimeisenkin kukan.

 

Viimekesän kukintaa puutarhassa. Tätä odotellessa.