Katsotaan mitä seuraavaksi ilmestyy.
 

Sekin on väärä luulo itselläni. Olen ahkerasti askarrellut kortteja, tuunannut laatikoita lahjojen päälysteeksi ja vaikka mitä muuta. Olen myös vain ollut ja ihmetellyt maailman menoa. Luin juuri artekkelin aivojen hyvinvoinnista. Kysymys kuului artikkelissa, "onko sinulla tylsää" Tylsyys välillä on kuulema hyvä juttu, aivot tarvitsevat myös aikaa vain olla. Aina ei tarvitse olla suorittaja.

Tekemättömät työt kyllä odottavat tekijäänsä, työt eivät karkaa mihinkään. Ei niitä kuitenkaan kannata kerätä tolkuttomasti rästiin. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, senhän me kaikki tiedämme. Pitää osata tasapainottaa asiat  elämässä.  Siitä olemme varmasti samaa mieltä. Elämästä pitää osata nauttia, ilman syyllisyyttä riittämättömyydestä.

Olen aina haaveillut vanhasta kartanosta. Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaisi, joten vanha rintamamiestalo saa tehdä nyt kartanon virkaa. Vaikka eletään toukokuuta, aloitin puutarhassa touhuamisen. Kauniit säät ovat toki auttanut töitten aloittamisen puutarhassa. Puuhaa riittää koko kesälle, eli tuota puutarhaterapiaa. Aurinko armas on todella erilainen paahtaja, kuin muina kesinä, vai onko ikää tullut lisää, niin paljon ettei iho siedä enää aurinkoa kuten aikaisemmin  Auringosta pidän, kuka ei pitäisi. Nostalgiaa puutarhassa löytyy. Kun ei omista kartanoa, niin pitää tyyli löytyä stailauksesta ja  perennosia joita ennenvanhaa istutettiin pihapiireihin.

Talvi on muuttunut lauhemmaksi, ainakin täällä Länsi-Suomessa. Talvesta on tullut lauhempaa ja vähälumisempaa, mikä taas on aiheuttanut monen perennan paleltumisen, joutuessaan taistelemaan olemasaaolostaan ilman lumen suojaa. Tuokin on asia, joka kuuluu puutarhan elämään. Kesä on ihanaa aikaa. Nautitaan, lämmöstä ja luonnon äänistä ja elämästä. 

Vanhat ruostuneet kastelukannut,eivät tee enää alkuperäistä tehtäväänsä. Tänä kesänä kannut, ovat saaneet tehtäväkseen kasvattaa orvokkeja.

Nämä Pionit eivät ole oikeita, vaan saavat tehdä virkaa kunnes oikeat nousevat ylös kukkimaan.
Niitä löytyykin eriväreissä. Pionit ovat niitä, joita jään aina kaipaamaan, niiden tiputtaessa viimeisenkin kukan.

Viimekesän kukintaa puutarhassa. Tätä odotellessa.

.

Jäljellä jäävistä "munista" maalasin strukturipasta + akryllivärin sekoituksella nämä hempeät sisustusmunat. Nämähän menevät muinakin aikoina, kuin ainoastaan pääsiäisenä. Pitsiä ja rusettia koristeeksi.

Kaikki mitä teen, on todellakin vähän sinneppäin. Tyyli on kuitenkin hyvin inspiroiva,

Sammalkeijun tarina alkoi siitä, kun jäin pois työstäni. Piti oikein miettiä, mitä sitten haluan tehdä jäädessäni ansaitulle vapaalle. Luonnollista oli kuitenkin suunnata asiaan, mihin mieleni on kiintynyt, eli askarteluun ja käsityöhön. Perustin haaveenani ollut  pienen paperikaupan nettiin ja sen myös toteutin. Sammalkeiju nimi tuli siitä, kun ensimmäinen nimiehdotukseni ei mennyt läpi niin  toinen ehdotus hyväksyttiin.  Tuotteet puodissa keskittyy paperituotteisiin. Netti pursuaa askartelukauppoja jossa myydään kaikkea mahdollista, hyvä niin. Itse olen peruskorttien tekijä. Myös pikkupuoti kertoo siitä selvästi.

Näillä mennään ja touhua riittää. En voisi kuvitella olevani mitään tekemättä. Ihana kun on ansainnut elämässä sen, että saa tehdä sitä mitä rakastaa. Luovuus on ihana asia, vaan sitä pitää kehittää ja pitää lujasti kiinni. Toivon, että itse tekeminen lisääntyy, vaikka kiireenkin keskellä. Luominen on kuin seireeninkutsu sielulla, jossa koko olemus rauhoittuu ja ympäristö  ja ajan taju häviää jonnekkin kauas. 

Nostalgiaa korteissa, mitenkäs muuten voisi ollakkaan.

Ihania korttikuvia -  www.sammalkeiju.fi